Marsun hoito
Näillä eväillä pääset
alkuun
Yleistä
Marsu (englanniksi cavie tai guinea pig, ruotsiksi marsvin) on hyvin suosittu
lemmikkijyrsijä ympäri maailmaa. Se on kotoisin Etelä-Amerikasta
ja luokitellaan kuuluvaksi Caviidae-heimoon, eli marsueläimiin. Luonnossa
marsut elävät aina laumoina, ja niille onkin kehittynyt melkoinen
skaala erilaisia ääniä, joilla ne kommunikoivat keskenään.
Jo Perun intiaanien tiedetään pitäneen marsuja kotieläiminä
lihantuotantoa varten ja tänäkin päivänä ne kuuluvat
etelä-amerikkalaisten kansojen ruokapöytään. Eurooppaan
marsut rantautuivat 1500-luvulla espanjalaisten löytöretkeilijöiden
mukana. Marsun suosioon lemmikkinä lienee vaikuttanut sen sympaattinen
ulkonäkö ja lempeä, sopeutuvainen luonne. Marsut ovat erittäin
seurallisia ja oppivat tuntemaan hoitajansa. Ne rakastavat sylissä
makailua ja pulisevat ihastuneesti silittäjälleen.
Marsut ovat melko pitkäikäisiä, hyvässä hoidossa
sen voidaan olettaa elävän jopa kahdeksan vuotiaaksi, keski-ikä
on 3-6 vuotta. Marsu on päiväeläin, eli sillä on sama
rytmi kuin ihmisellä. Ne kyllä liikkuvat, syövät ja
juovat öisinkin, mutta pääosin lepäilevät ja
nukkuvat.
Marsunaaraat painavat noin kilon ja urokset hieman enemmän, harvemmin
kuitenkaan yli 1,5 kiloa.
Marsuista on olemassa paljon eri rotumuunnoksia; lyhytkarvaisia, karkeakarvaisia,
pitkäkarvaisia ja karvattomiakin. Luonne-erot eri rotumuunnosten
välillä ovat vähäisiä, tosin nyrkkisääntönä
pidetään, että vilkkaimpia ja omapäisimpiä ovat
abessiinialainen ja peruaani. Marsu kannattaa aina hankkia suoraan kasvattajalta.
Marsunpoikasen voi aikaisintaan vieroittaa 5 viikkon iässä.
Kun pieni marsunpoikanen muuttaa uuteen kotiin, se saattaa ensimmäiset
päivät tai viikonkin olla tavallista säikympi ja pyrkiä
pysyttelemään paljon piilossa. Tämä on normaalia,
saaliseläimenä marsu on luontaisesti arka, ja varsinkin poikanen
on kovin puolustuskyvytön, joten uusissa tilanteissa se helposti
jännittää. Mitä enemmän marsua otetaan syliin
uudessa kodissa, sitä nopeammin se tottuu uuteen ympäristöön
ja uusiin hoitajiinsa, joten käsittelyä ei kannata lykätä.
Vaikka marsu olisi ollut kasvattajalta lähtiessään täysin
kesy, on luonnollista, että sen luottamus joudutaan voittamaan uudessa
kodissa uudestaan.
Häkki. Häkki on marsujen koti, ja siellä se viettää
ison osan elämästään. Häkin tulee olla riittävän
tilava, turvallinen ja virikkeellinen. Kahdelle marsulle kannattaa hankkia
100-120cm x 50 cm kokoinen häkki, eikä ylärajaa ole. Siellä
tulee olla riittävästi liikkumatilaa kumpaisellekin. Liian ahtaat
tilat stressaavat niitä, koska ei ole mahdollisuutta vetäytyä omaan rauhaan.
Hanki alusta asti riittävän iso häkki. Vaikka luovutusikäiset
marsunpoikaset näyttävät alussa pieniltä, ne kasvavat
nopeasti aikuisen mittoihin.
Markkinoilla on monia eri valmishäkkimalleja jotka ovat suunniteltu kevyiksi ja helpoiksi pitää puhtaana. Turvallisuus on kaupallisten häkkien suuri plussa. Marsuille tarpeeksi isot häkit ovat uutena suhteellisen arvokkaita, mutta käytettyjäkin häkkejä voi saada edullisesti. Niitä kannattaa kysellä tutuilta sekä kierrätyskeskuksista. Internet on oiva apuväline tavaran hankinnassa. Mikäli ostat käytetyn häkin, kannattaa se ja tavarat pestä ennen käyttöönottoa hyvin kuumalla vedellä ja desinfioida esim. Virkon-S:llä.
Lasiset akvaariot ja terraariot eivät sovellu marsun asumukseksi, sillä ne rikkoontuvat helposti ja ovat vaikeita puhdistaa.
On myös ns. "taikakuutioita" joista voidaan
koota reiluja aitauksia aikuisille marsuille. Ne eivät sovellu
poikasille liian suuren silmäkoon takia.
Käsistään kätevä voi rakentaa marsuilleen asumuksen oman
mielikuvituksensa mukaan, mutta liian vaikeasti pestävät, desinfioitavat
ja raskaat häkit saattavat pidemmän päälle olla aika työläitä.
Kuivikkeiksi sopivat hyvin kutterinpuru, turve, puupelletti ja Mörtti-Röpö
(haapahaketta). Sahanpuru ja kissanhiekka ovat marsun jalkapohjille liian
karkeita, heinä ja oljet homehtuvat herkästi kostuessaan, eivätkä
oikein ime kosteutta. Marsu ei myöskään voi asua pelkän
sanomalehden päällä, ja lisäksi sanomalehden syöminen
on haitallista marsun herkälle ruoansulatukselle.
Häkki tulee siivota vähintään kerran viikossa. Siivoustiheyteen
vaikuttavat käytettävä kuivike, sekä häkin koko
ja siinä asustelevien marsujen määrä. Siinä vaiheessa
kun häkki haisee huoneilmaan, se on ollut jo jonkin aikaa liian likainen.
Marsu on herkkä eläin, jonka nenä kulkee lähellä
lattian pintaa, ammoniakkihuuruista se saa nopeasti hengitystietulehduksen.
Siivouksen yhteydessä häkin pohjalaatikko pestään
(esim. astianpesuaine) ja huuhdellaan huolellisesti. Myös muut häkin
varusteet pestään ja puhdistetaan samalla.
Juomapullo. Kannattaa hankkia riittävän iso juomapullo (min 2 dl).
Kovin pientä juomapulloa joutuu täyttämän turhan usein ja vesi voi päivän
aikana loppua kesken. Juomapulloon vaihdetaan raikas vesi päivittäin
ja samalla tarkistetaan, ettei se vuoda tai ole tukossa. Näyttelyitä yms.
reissuja varten voi hankkia pienemmän reissupullon. Avonaista juomakuppia
ei kannata käyttää, sillä vesi likaantuu nopeasti
juomakelvottomaksi ja marsu kaataa kupin herkästi.
Ruokakuppi. Parhaimpia ovat tasapohjaiset, paksureunaiset kupit, jotka ovat tukevia kun marsu nousee etujaloillaan sen reunalle. Parhaimpia materiaaleja ovat lasi ja keramiikka. Muoviset ovat usein liian hepposia ja marsut viskovat niitä helposti nurin.
Virikkeet ja muut tarvikkeet. Eläinsuojelulaki vaatii että marsulla on häkissään paikka johon päästä suojaan. Se voi olla mökki, putki tai iso heinäkasa.
Heinähäkissä heinät pysyvät paremmin puhtaina kun marsu ei pääse sotkemaan niitä ulosteillaan. Heinähäkki kannattaa sijoittaa häkin ulkopuolelle jottei marsu pääse sinne sisälle kiipeilemään ja jää jumiin.
Häkkiin voi keksiä erilaisia virikkeitä mielikuvituksen mukaan. Marsut tykkäävät esim. riippumatoista ja erilaisista matalista tasoista, joiden päältä on mukava tähystellä. Heinäkasa peuhattavaksi, pyykkipojalla häkin pinnoihin kiinnitetyt vihannekset ja lehtipuiden oksat ovat myös aktivoivia ja terveellisiä virikkeitä. Mitä enemmän keksit marsuillesi puuhaa, sitä onnellisempia ja terveempiä ne ovat! Huolehdi kuitenkin, että kaikki materiaalit ovat marsulle vaarattomia.
 |
Seuraa marsulle
Marsulle olisi parasta, että sillä olisi lajikumppani. Ihminen ei
voi koskaan korvata toista marsua ja normaalissa päivärytmissä jolloin
lapset ovat koulussa ja vanhemmat töissä joutuu marsu olemaan paljon yksin.
Olisikin hyvä että sille olisi oma lajitoveri heti alusta alkaen. Pitää
ajatella marsuja ja olla erittäin rehellinen; tuleeko marsu olemaan niin
onnellinen kuin mahdollista yksin kun sillä on pari tuntia seuraa ihmisistä,
eikä muita marsuja lähelläkään? Vastaus on ei. Marsut ovat niin sosiaalisia
eläimiä, että ne tarvitsevat seuraa toisista marsuista. Kani ei ole sopiva
kumppani marsulle. Suomen eläinsuojelulaki suosittaa marsun pitämistä
vähintään pareittain. Jos vain mahdollista, hanki yksinelävälle marsulle
toinen marsu kaveriksi. Yhdistyksen suositus on myydä/hankkia marsut eläinsuojelulain
suosittamalla tavalla aina vähintään pareittain, silloin kun se vain on
mahdollista. Suomen Marsuyhdistys painottaa, että marsu on laumaeläin
ja sen tulee saada nauttia lajitovereiden seurasta.
Marsujen tulee olla samaa sukupuolta, mikäli niiden ei haluta lisääntyvän.
Poikasesta asti yhdessä asuneet urokset tulevat yleensä hyvin toimeen keskenään, kunhan niillä on riittävästi tilaa. Myös aikuinen uros usein hyväksyy kaverikseen urospoikasen.
Naaraita myydään vain toisen marsun kaveriksi ja ne tulevat hyvin toimeen keskenään isommissakin laumoissa.
Yksinoloa parempi vaihtoehto on myös näkö- ja kuuloyhteys toiseen marsuun.
Liikunta
Paras virike marsulle on marsukaveri, joten pyri hankkimaan aina vähintään
kaksi marsua.
Marsujen tulee päästä päivittäin jaloittelemaan
häkin ulkopuolelle, valvonnan alaisina. Ihanteellista on jatkuva
vapaana olo, kuitenkin niin, että marsulla on aina mahdollisuus päästä
häkkiinsä lepäämään ja syömään.
Lattialle voi laittaa laatikoita, putkia, ruukkuja ja muuta marsua kiinnostavaa.
Marsu ei kuitenkaan ylittele esteitä kuten kani, joten mitään
agilityä niiden kanssa ei voi harrastaa. Jos marsu ei innostu liikkumaan,
voit piilotella pieniä vihannesten palasia ympäri huonetta,
joita etsiessään marsu joutuu lähtemään liikkeelle.
Sähköjohdot on syytä laittaa marsun ulottumattomiin,
samoin kun myrkylliset kasvit ja kaikki muukin, mikä voi olla marsulle
vaaraksi. Varo marsua myöskin kävellessä ja esim. ovia avatessa. Mikäli
taloudessa on muita kotieläimiä, anna niiden seurustella marsujen
kanssa vain valvonnan alla.
Käsittely
Kun nostat marsua, pidä siitä kiinni molemmin käsin, siten
pystyt jakamaan sen painon tasaisemmin ja asento on eläimelle miellyttävä.
Käytä marsua käsitellessäsi aina määrätietoisia
ja rauhallisia liikkeitä. Älä purista, vaikka marsu vähän
rimpuilisi, tiukassa otteessa marsu vaan hätääntyy. Marsun
luut ovat heikot ja ruumis pehmeä, eikä se ei kestä putoamista.
Myös silloin kun marsu on jo kesy, sen sylittelyssä tulee olla
huolellinen ja varmistaa, ettei se pääse hyppäämään
esimerkiksi sohvalta tai sylistä lattialle.
Hoitotoimenpiteitä
Marsun kynnet tulee leikata noin kahden viikon välein. Marsulle sopivat
jyrsijöille ja kissoille tarkoitetut kynsisakset. Liian pitkiksi
kasvaneet kynnet tuottavat marsulle kipua ja tuskaa aiheuttaen rasitusta
varpaiden nivelille ja pahimmassa tapauksessa jopa raajan asentovirheitä.
Leikatessa pitää varoa leikkaamasta kynnen sisällä
olevaan verisuoneen ja hermoon. Vaaleakyntisillä marsuilla suoni
erottuu vaaleanpunertavana kynnen läpi, mutta tummakyntisillä
leikkaaminen perustuu pelkkään kokeilemiseen. Lähellä
suonta kynsi muuttuu pehmeämmäksi ja jauhomaiseksi. Tässä
kohdassa kannattaa lopettaa leikkaaminen. Leikatessa kannattaa ottaa vähän
kerrallan tunnustellen kynnen lujuutta. Jos on epävarma leikkaamisessa,
niin kannattaa leikata useammin ja pieniä määriä kuin
kerralla enemmän.
Marsuja harvemmin tarvitsee pestä, ne eivät normaalisti likaannu
niin, että tarvitsisivat kokopesua. Ennen näyttelyä peseminen
on kuitenkin suotavaa. Marsu kannattaa kastella kädessä pidellen.
Marsu kastellaan päätä ja korvia lukuun ottamatta ja hierotaan
jyrsijöille tai koirille tarkoitettu shampoo turkkiin. Huuhdellaan
erittäin huolellisesti ja kääritään pyyhkeeseen.
Pyyhkeellä kuivataan suurimmat vedet turkista ja loput kosteudet
hiustenkuivaajalla. On huolehdittava, ettei hiustenkuivaaja polta marsun
ihoa.
Marsulla on rasvarauhanen ruumiin takaosassa (siinä missä olisi
häntä). Rasvarauhanen tuottaa rasvaa marsun turkkiin. Se likaantuu
välillä ja voi likaisena tulehtua. Näin ollen se tulee
tarkistaa usein, ja tarvittaessa pestä. Pesu hoituu parhaiten astianpesuaineella
ja vanhalla pehmeällä hammasharjalla. Marsua ei tarvitse kastella
kokonaan, ainoastaan takapää. Rasvarauhasta hangataan varovasti
hammasharjalla jossa on astianpesuainetta. Ei saa hinkata eikä painaa.
Kun rauhanen on puhdas, marsu huuhdellaan huolellisesti ja kuivataan hyvin.
Marsun korvat tuottavat vaikkua niin kuin ihmistenkin. Korvat tulee puhdistaa
aina kun ne ovat selvästi likaiset. Kätevin tapa on kiepauttaa
ruokaöljyyn tai koiran korvaveteen kastettu pumpuli etusormen ympärille
ja pyöräyttää sitä muutaman kerran korvassa.
Korvia ei kannata yrittää puhdistaa pumpulipuikoilla, sillä
marsun heilauttaessa päätään voi puikko vahingoittaa
korvaa.
Jos marsuusi ilmestyy loisia, älä panikoi, se ei johdu huonosta
hoidosta. Loisia joskus tulee ja niistä pääsee kyllä
eroon. Eläinlääkäriltä saat tarvittavat lääkkeet
ja hoito-ohjeet niiden hävittämiseksi.
Mikäli haluat madottaa marsusi, matolääkkeeksi sopii apteekista
fenbendatsolia tai flubendatsolia sisältävät valmisteet.
Eläinlääkäri voi määrätä loishäätönä
myös esim. ivermektiiniä tai selamektiinia sisältäviä
valmisteita.
Lyhytkarvaiset marsut kannattaa harjata muutaman kerran viikossa omalla
pehmeällä harjalla. Karkeakarvaisilla voi käyttää
karstaa ja pitkäkarvaisilla kampaa.